HS:n kuukausiliitteen lokakuun numeron artikkelissa Luetut ja tuetut esitetään muun kiinnostavan sisällön lisäksi tilasto pääkaupunkiseudun kirjastoista eniten lainatuista suomalaisista kirjailijoista. Mika Waltarin nimi löytyy sijalta 22, 14311 lainauksen tuella. Waltari on ensimmäinen jo vuosikymmeniä sitten keskuudestamme poistunut kirjailija; Tove Jansson seuraa Mikaa sijalla 23. Viidenkymmenen kirjailijan luettelo koostuu lähes yksinomaan elävistä kirjailijoista.
Julkaistu lista herättää ajatuksia. Suosikkikirjailijat hallitsevat tilastoja suurilla myyntiluvuilla ja monilla uusilla painoksilla. Heidän teoksiaan ei välttämättä haeta kirjastosta vaan kirjakaupasta. Kuitenkin tänä päivänä kirjojen kierto on kovin nopea, eikä muutamaa vuotta vanhempaa kirjaa enää löydäkään kirjakaupasta.
Vaikka Mika Waltarin suosituimmista teoksista on viime vuosina, varsinkin juhlavuonna 2008, otettu ansiokkaasti uusia painoksia, vielä on suosikkikirjoja, jota on vaikea saada. Tällöin kirjasto tulee apuun.
Suomalaiset kirjastot ovat mainioita paikkoja! Maksuttomuus on huippujuttu, mutta myös palvelut ja kirjojen saatavuus pelaavat. Täytyy myös ihmetellä kirjastojemme vieraskielisen kirjallisuuden suurta määrää. Luulen, että harvan maan kirjastot pystyvät samaan.
Mika Waltari on säilyttänyt hyvin asemansa suomalaisten lukemisharrastuksen suosikkikohteena. Kun yleisö on saanut äänestää suosikkikirjoistaan, Mika Waltarin tuotannosta useimmiten löytyy äänestyksen voittaja!
tiistai 4. lokakuuta 2011
lauantai 10. syyskuuta 2011
Kyläilemässä
Olimme tänään Anjan, Waltari-seuran jäsenen, kanssa "kyläilemässä" eli osallistuimme Risto Jarva- seuran ja KAVAN järjestämään Nyrki Tapiovaara- seminaariin Elokuvateatteri Orionissa. Aurinkoinen ja lämmin sää varmasti verotti kävijämäärää, mutta oli meitä kuitenkin useita kymmeniä paikalla. Seminaari jatkuu vielä huomenna.
Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen. Osallistujina oli kolme elokuvan tekijää. Matti Rinne kertoi Tapiovaaran perheestä ja suvusta. Viimeinen esiintyjä oli Panu Rajala, joka valotti Juhani Ahon ja Nyrki Tapiovaaran suhdetta. Lopuksi katsoimme Tapiovaaran ensimmäisen pitkän elokuvan "Juha", vuodelta 1937. Tarina oli juuri niin traaginen, inhimillinen ja uskottava kuin mitä muistinkin se olevan. Kuka voisikaan vastustaa Uhtuan Shemeikkaa? YLE Teema esittää elokuvan tänään ja ajoittain onneton ääniraita kuulostaa tv:n kautta onneksi selkeämmältä kuin Orionissa, jossa osa dialogista jäi ainakin minulta kuulematta.
Mitä kaikkea Nyrki Tapiovaara olisikaan saanut aikaan, ellei sota olisi tylysti lopettanut lyhyttä ja hyvin alkanutta uraa?
Sihteeri Sirkku
Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen. Osallistujina oli kolme elokuvan tekijää. Matti Rinne kertoi Tapiovaaran perheestä ja suvusta. Viimeinen esiintyjä oli Panu Rajala, joka valotti Juhani Ahon ja Nyrki Tapiovaaran suhdetta. Lopuksi katsoimme Tapiovaaran ensimmäisen pitkän elokuvan "Juha", vuodelta 1937. Tarina oli juuri niin traaginen, inhimillinen ja uskottava kuin mitä muistinkin se olevan. Kuka voisikaan vastustaa Uhtuan Shemeikkaa? YLE Teema esittää elokuvan tänään ja ajoittain onneton ääniraita kuulostaa tv:n kautta onneksi selkeämmältä kuin Orionissa, jossa osa dialogista jäi ainakin minulta kuulematta.
Mitä kaikkea Nyrki Tapiovaara olisikaan saanut aikaan, ellei sota olisi tylysti lopettanut lyhyttä ja hyvin alkanutta uraa?
Sihteeri Sirkku
Liika on liikaa .. vai onko?
Lopputalven ja kevään aikana sain kerta kaikkiaan yliannoksen kulttuuria. Kävin baletissa, oopperassa, teattereissa, konserteissa, elokuvissa ja Metropolitan- oopperoissa niin paljon, että kesällä jotkut liput jäivät käyttämättä, kun en vaan enää jaksanut mennä. Oli vaan jotenkin pakko yrittää nähdä ja kuulla kaikki mahdolliset produktioit, vaikka tiedänkin, ettei millään kaikkea kivaa ja mielenkiintoista ehdi ja pysty näkemään. Helsingin seudulla ei todellakaan ole pulaa tarjonnasta.
Muutamia parhaita paloja on vielä jälkikäteen pakko mainita. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Verkatehtaalla konsertissa. Lahden kaupunginorkesteri esitti mm Mahleria. Vaikka akustiikka jätti toivomisen varaa, niin tämä oli hieno kokemus. Kertakaikkiaan upea kokemus oli Bolshoi- balettiesitys, toteutettu yhteistyössä Finnkinon kanssa. TV-kuvaus oli erittäin hyvin toteutettu ja yksityiskohdat varmasti näki paremmin valkokankaalta kuin näkisi Moskovassa, mutta silti olisi hienoa joskus olla ihan paikan päällä. Toinen Metropolitan-esitys talven aikana oli ooppera Trubaduuri. Se muuten oli aikoinaan ensimmäinen suomenkielellä esitetty ooppera. Suomalainen seura esitti sen Arkadia-teatterissa vuonna 1870. Tämän ja paljon muuta oopperaan liittyvää luin netistä, kun hurahdin aivan täysin pääosan esittäjiin Sondra Rodvanovskyyn ja Dmitri Hvorostovskyyn. Seuraan heidän edesottamuksiaan nyt mm Facebookin kautta. Ja vielä yksi on pakko mainita: Teatteri Avoimet Ovet esitti Minna Canthin päivänä maaliskuussa esityksen, mikä perustui kolmeen Canthin novelliin. Teksti toimi yllättävän hyvin nykyajassakin ja nuoret näyttelijät olivat aivan uskomattoman upeita.
Päätin nyt sitten tänä syksynä ottaa käyttöön ihan uuden taktiikan. En varaa kalenteria täyteen, jätän yllätykselle sijaa, saatan jopa jättää viikonloppuja tyhjiksikin. Mutta näin päättäessäni en vielä ollut nähnyt teattereiden ja oopperan syysohjelmistoa. Ohjelmia tutkiessani totesin, että nythän siis on ihan pakko mennä Kansallisteatteriin katsomaan "Musta purje, valkea purje", koska en saanut siihen keväällä lippuja. Musiikkitaloon on käytävä tutustumassa, ilman muuta. Ryhmäteatterissa oli kaikenlaista mielenkiintoista, samoin Kansallisessa ja myös meillä täällä omassa Espoon teatterissamme. Entäs sitten Elokuva-arkisto, italialaisia elokuvia kasapäin. Vadelmavenepakolainenkin on vielä näkemättä. Ilman muuta Aleksanterin teatterissa täytyy käydä, kun Martti Suosalo esittää Mielipuolen päiväkirjan. Tampereella menee "Gabriel, tule takaisin ", se meille kaikille Waltarin ystäville todettakoon loppuhuipennukseksi.
Pelkään pahoin, että taidan ensi vuoden alussa joutua kirjoittamaan samalla tavalla kuin miten aloitin tämän kirjoituksen. Kaikesta huolimatta, vilkas kultturisyksy alkakoon!
Sihteeri Sirkku
Muutamia parhaita paloja on vielä jälkikäteen pakko mainita. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Verkatehtaalla konsertissa. Lahden kaupunginorkesteri esitti mm Mahleria. Vaikka akustiikka jätti toivomisen varaa, niin tämä oli hieno kokemus. Kertakaikkiaan upea kokemus oli Bolshoi- balettiesitys, toteutettu yhteistyössä Finnkinon kanssa. TV-kuvaus oli erittäin hyvin toteutettu ja yksityiskohdat varmasti näki paremmin valkokankaalta kuin näkisi Moskovassa, mutta silti olisi hienoa joskus olla ihan paikan päällä. Toinen Metropolitan-esitys talven aikana oli ooppera Trubaduuri. Se muuten oli aikoinaan ensimmäinen suomenkielellä esitetty ooppera. Suomalainen seura esitti sen Arkadia-teatterissa vuonna 1870. Tämän ja paljon muuta oopperaan liittyvää luin netistä, kun hurahdin aivan täysin pääosan esittäjiin Sondra Rodvanovskyyn ja Dmitri Hvorostovskyyn. Seuraan heidän edesottamuksiaan nyt mm Facebookin kautta. Ja vielä yksi on pakko mainita: Teatteri Avoimet Ovet esitti Minna Canthin päivänä maaliskuussa esityksen, mikä perustui kolmeen Canthin novelliin. Teksti toimi yllättävän hyvin nykyajassakin ja nuoret näyttelijät olivat aivan uskomattoman upeita.
Päätin nyt sitten tänä syksynä ottaa käyttöön ihan uuden taktiikan. En varaa kalenteria täyteen, jätän yllätykselle sijaa, saatan jopa jättää viikonloppuja tyhjiksikin. Mutta näin päättäessäni en vielä ollut nähnyt teattereiden ja oopperan syysohjelmistoa. Ohjelmia tutkiessani totesin, että nythän siis on ihan pakko mennä Kansallisteatteriin katsomaan "Musta purje, valkea purje", koska en saanut siihen keväällä lippuja. Musiikkitaloon on käytävä tutustumassa, ilman muuta. Ryhmäteatterissa oli kaikenlaista mielenkiintoista, samoin Kansallisessa ja myös meillä täällä omassa Espoon teatterissamme. Entäs sitten Elokuva-arkisto, italialaisia elokuvia kasapäin. Vadelmavenepakolainenkin on vielä näkemättä. Ilman muuta Aleksanterin teatterissa täytyy käydä, kun Martti Suosalo esittää Mielipuolen päiväkirjan. Tampereella menee "Gabriel, tule takaisin ", se meille kaikille Waltarin ystäville todettakoon loppuhuipennukseksi.
Pelkään pahoin, että taidan ensi vuoden alussa joutua kirjoittamaan samalla tavalla kuin miten aloitin tämän kirjoituksen. Kaikesta huolimatta, vilkas kultturisyksy alkakoon!
Sihteeri Sirkku
tiistai 23. elokuuta 2011
Uusi syksy, uudet kujeet
Lämpimän kesän jälkeen on mukava aloittaa syksyn toimintaa.
Kesän kohtokohtiin kuului eittämättä Putulan kirjastoon kuukauden ajaksi järjestetty näyttely "Mika Waltari 111 kertaa" eli Leena Laakson vuonna 2008 kokoama Waltarin julkaisujen ensipainosten kannet kuvattuina KAPA-levyille.
Näyttely herätti suurta paikallista huomiota: Lahden radio haastatteli avajaisten aattona, lehdet kirjoittivat asiasta laajasti ja kävijöiden nimet täyttivät vieraskirjan monta sivua.
Heinäkuussa saimme toistamiseen kutsun Egyptin suurlähetystön kansallispäivävastaanotolle. Sää oli helteinen, egyptiläisiä ruokia terjoiltiin puutarhassa ja kiinnostavia ajankohtaisia keskusteluja käytiin.
Kesän vielä jatkuessa saimme nähdä koko säilyneen version elokuvasta "Tyttö astuu elämään" vuodelta 1943 (käsikirjoitus jo vuonna 1941). Elokuvan ohjaaja Orvo Saarikivi työskenteli Valtion tiedotuslaitoksen elokuvaosastolla, jossa hän oli saanut kokemusta puolustusvoimien lyhytelokuvien käsittelystä. Waltari oli käsikirjoittanut virkatyönä "Suomen lotta" -elokuvan, jonka materiaalia myös käytettiin tähän elokuvaan.
Osasta elokuvaa puuttui ääni, koska sodan loppuvaiheessa pois levityksestä vedetystä elokuvasta tuhottiin osittain myös ääntä.
Elokuva oli siitä huolimatta realismissaan hyvin vaikuttava, Ansa Ikonen eteerisen kaunis, niin rintamalla kuin kotioloissakin!
Mika Waltarin syntymäpäivänä 19.9.2011 saamme kuulla uudesta näkökulmasta Neljään päivänlaskuun, kun Turun yliopistossa gradunsa tehnyt Otto Myöhänen tulee asiasta Helsingin Rikhardinkadun kirjastoon kertomaan.
Anneli Kalajoki
Kesän kohtokohtiin kuului eittämättä Putulan kirjastoon kuukauden ajaksi järjestetty näyttely "Mika Waltari 111 kertaa" eli Leena Laakson vuonna 2008 kokoama Waltarin julkaisujen ensipainosten kannet kuvattuina KAPA-levyille.
Näyttely herätti suurta paikallista huomiota: Lahden radio haastatteli avajaisten aattona, lehdet kirjoittivat asiasta laajasti ja kävijöiden nimet täyttivät vieraskirjan monta sivua.
Heinäkuussa saimme toistamiseen kutsun Egyptin suurlähetystön kansallispäivävastaanotolle. Sää oli helteinen, egyptiläisiä ruokia terjoiltiin puutarhassa ja kiinnostavia ajankohtaisia keskusteluja käytiin.
Kesän vielä jatkuessa saimme nähdä koko säilyneen version elokuvasta "Tyttö astuu elämään" vuodelta 1943 (käsikirjoitus jo vuonna 1941). Elokuvan ohjaaja Orvo Saarikivi työskenteli Valtion tiedotuslaitoksen elokuvaosastolla, jossa hän oli saanut kokemusta puolustusvoimien lyhytelokuvien käsittelystä. Waltari oli käsikirjoittanut virkatyönä "Suomen lotta" -elokuvan, jonka materiaalia myös käytettiin tähän elokuvaan.
Osasta elokuvaa puuttui ääni, koska sodan loppuvaiheessa pois levityksestä vedetystä elokuvasta tuhottiin osittain myös ääntä.
Elokuva oli siitä huolimatta realismissaan hyvin vaikuttava, Ansa Ikonen eteerisen kaunis, niin rintamalla kuin kotioloissakin!
Mika Waltarin syntymäpäivänä 19.9.2011 saamme kuulla uudesta näkökulmasta Neljään päivänlaskuun, kun Turun yliopistossa gradunsa tehnyt Otto Myöhänen tulee asiasta Helsingin Rikhardinkadun kirjastoon kertomaan.
Anneli Kalajoki
maanantai 23. toukokuuta 2011
Valtakunnan salaisuus - Israelilainen dialogi waltarilaisittain
Teksti: Ari Suutarla
Jerusalem, suomeksi rauhan kaupunki, pääsiäisen aika, huhtikuu 2011. Mika Waltari -seuran joukko, omat ja Waltarista kiinnostuneet, 38 henkeä ikoninsa jäljillä tutkimassa "Valtakunnan salaisuutta". Waltari-tuntijana on fil.tri Panu Rajala ja Israel-oppaana Ariel Sella, Seela Sellan poika. Päässä minulla on matkatoimisto Toiviomatkojen matkanjohtajan sininen lippis.
Päivi Istala on tuore henkilö kahdesta syystä: Suomen Yleisradio on laskenut eläkkeelle hänet toimittajan tehtävistä, ja Konsta Benjamin nimelle Israelin matkaa edeltäneenä päivänä ristitty kaveri on tehnyt hänestä isoäidin. Mika Waltaria ajatellen Päivi Istala on Seuran varapuheenjohtaja, joka edustaa seuraa ja lukee bussissa ryhmälle puheenjohtaja Anneli Kalajoen hyvän matkan toivotukset.
Päivi Istala on tuore henkilö kahdesta syystä: Suomen Yleisradio on laskenut eläkkeelle hänet toimittajan tehtävistä, ja Konsta Benjamin nimelle Israelin matkaa edeltäneenä päivänä ristitty kaveri on tehnyt hänestä isoäidin. Mika Waltaria ajatellen Päivi Istala on Seuran varapuheenjohtaja, joka edustaa seuraa ja lukee bussissa ryhmälle puheenjohtaja Anneli Kalajoen hyvän matkan toivotukset.
Ensi vilkaisu Waltariin
Tehdään stoppi Jerusalemissa hotelli King Davidin kohdalla ja otetaan kuvia. Tässä laatikkomaisessa hotellissa Mika Waltari asui viikon päivät katsellen huoneensa ikkunasta kaupungin topografisia kupuja ja Mandelbaumin porttia, joka tuhoutui pari viikkoa hänen Israelista lähtönsä jälkeen kuuden päivän sodassa 1967. Nyt asuinpaikka on Leonardo Jerusalem, kovan tason hotelli upeine juutalaiskeittiöineen, mutta muutaman satasen edullisempi kuin räyhäkäs Kuningas Daavid. Maan juutalaisissa ravintoloissa voi huoleti syödä salaatit ja muut kypsentämättömät ruuat ja juoda pullottamattomia vesiä. Ravintohygienia on eteläisittäinjuutalaisen kosher eli puhdas. Kaikkialta kristikunnan kolkilta maahan tulevat matkailijat ovat kultaakin arvokkaampia niin juutalaisille kuin arabeille ja heistä pidetään huolta.
Panu Rajala astuu areenalle
Marc Chagallin ikkunamaalaukset Hadashan sairaalan synagoogassa häikäisevät. Vielä matkan kolmantena päivänä joku urputtaa, ettei Waltarista puhuta, vaan juostaan kaiken maailman Betlehemit, Öljymäet, Getsemanet, temppelin itkumuurit ja Golgatat, joiden otaksutuille paikoille on rakennettu kirkko toinen toisensa viereen ja päälle. Panu Rajalan ensimmäinen esitelmä on tulossa illalla, ja "Valtakunnan salaisuus" kirjallisesta näkökulmasta alkaa hiljalleen aueta.
Waltarilta ei ole jäänyt matkakertomusta Israelista. Vain kirjailijan muistelmissa on säilynyt jotakin. Kuitenkin hän oli armoitetun tarkka historian kohteiden, kirkkojen ja museoiden koluaja. On vaikea kuvitella, etteikö hän olisi katsellut juuri näitä länsimaisen kulttuurin ydinalueita kirjailijan tutkivalla kiinnostuksella. Matkan teemakirja Valtakunnan salaisuus ilmestyi 1959 kahdeksan vuotta ennen Waltarin käyntiä Israelissa. Hän teki luomistyönsä muita lähteitä käyttäen samalla tavalla kuin Sinuhen Egyptistä, jossa hän ei koskaan käynyt.
Salaisuutta kohtaamassa
On tavattoman vahva yhteyden ja mysteerin kokemus pappina saada jakaa sekä tulla osalliseksi ehtoollisen sakramentista puutarhahaudalla. Suomen Yleisradion kevään aamuhartauksista tuttu Marja Kantanen lukee profeetta Jesajan ennustuksia ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumista. Mullah huhuilee taustalla minareetistaan, ja dieselit jyrisevät muurin takana Jerusalemin linja-autoaseman arkea. Jasmiinit ja mimoosat tuoksuvat, kolibrit pyrähtelevät ja mustarastaat pulputtelevat. Joku kuiskaa, että edellisestä ehtoollisesta on yli 50 vuotta.
En tiedä, mitä ajatella katsellessani ties miltä maailman kolkalta tulleen pyhiinvaeltajamamman kieriskelyä vuosituhantisella kalliorosolla, jolla Jeesuksenkin muistellaan rukoilleen ja opettaneen seuraajiaan rukoilemaan. Mitä liikkui ihmisten ihon alla, kun nähtiin isoisän hinkaavan lastensa perhekuvia kiveen, jolla sanotaan Jeesuksen ruumis pestyn, kun se oli otettu alas ristiltä?
Kallis matka
Opas anelee, että Jerusalemin vanhan kaupungin tungoksessa pysytään ryhmässä. Pyydän jotakuta ruotuun, mutta tämä vastaa olevansa kalliilla matkalla ja saavansa kulkea missä tahtoo! Isoon porukkaan mahtuu moneksi.–
Puhelimen operaattori pyytää ottamaan yhteyttä, tai liittymä suljetaan 24 tunnin kuluttua. Halutaan tarkistaa, ettei puhelin ole joutunut vääriin käsiin. Kansainväliset operaattorit pääsevät yllättämään. Eduskuntavaalien tulosten seuraaminen on tullut hintoihinsa: kertymä netin käytöstä jo yli 600 €. Vakuutan puhelimen olevan oikeissa käsissä.
Maailman makeimmat banaanit
Jerusalem heipatetaan, ja bussi alkaa laskeutua Juudean vuorimaan +800 metristä alas Kuolleelle merelle 400 m meren pinnan alapuolelle kohti maailman syvintä paikkaa. Autiomaata pilkuttavat pienet kylät. Erkanee tie Ramalahiin, joka on niin sanottua länsirantaa eli palestiinalaisten aluetta. Sivuutetaan Betania, Uuden testamentin Marttan ja Marian kylä. Kirkko on taas osoittamassa paikkaa, missä sanotaan mainittujen sisarusten veli Lasaruksen haudan olleen. Nähdään laumoittain lampaita beduiinipaimenineen. On mustaa, alas asti ulottuvaa kaapua ja koukkupäistä paimenen sauvaa kuin raamatun historian lehdillä. Erona ovat telttojen katolla sojottavat tv-antennit ja viereen pysäköidyt Jeepit. Ihmetellään, kivistäkö nämä lampaat ja vuohet saavat ravintonsa.
Opas osoittaa raunioita. Siinä muistetaan olleen "laupiaan samarialaisen" majatalo. Erämaassa Jerikon tien varressa rosvojen oli helppo väijyä. Kuollut merialkaa näkyä. Vastarannan vuoret ovat Jordaniaa. Auto jättää opas Arielin kyydistä. Juutalaisena hän ei saa tulla Jerikoon palestiinalaishallinnon alueelle. Kuljettajakin on juutalainen, mutta hänellä on erikoislupa. Hän tuo 38 hengen lastin rahaa tähän maailman vanhimmaksi sanottuun kaupunkiin. Ryhdyn matkaoppaaksi kertoen arkeologisista kaivauksista yli 10.000 vuoden ajalta. Jammaillaan, miten Josua marssi alas Jerikoon ja muurit tulivat jytisten alas. Ihmetellään silkkiäispuuta, jollaiseen rikas tullimies Sakkeus kiipesi nähdäkseen Jeesuksen. Arveltiin miehen olleen Kekkosen tavoin vaikuttuneena tämän kavuttua Tunisiassa palmuun pari tuhatta vuotta myöhemmin. Ostetaan viiden kilon rypäs tosi makeita Jerikon banaaneja. Kaupustelijat kailottavat "terve-terve" ja kutsuvat maistamaan taateleita, nyt erikoishintaan vain meille.
Pulpahtaa pintaan kuin korkki
Kuollut meri saa vetensä Jordan-virrasta sekä sadevesistä vuorilta. Aurinko on suoraan päitten yllä. Vesi haihtuu merestä niin, että melkein kuulee, ja veteen jäävät mineraalit. Kelluttelu 28 % suolavedessä panee nauramaan, samoin Ahavan kosmetikkatehtaan myymälän ylennysmyynnin hintataso; kallista savea - joku sanoo. Kun veteen yrittää mennä syvälle, keho pulpahtaa pintaan kuin korkki.
Poiketaan Kumranissa, essealaisten ammoisessa luostariyhteisössä. Luolista on löydetty vanhimmat Vanhan testamentin kirjakääröt, joita nyt säilytetään Jerusalemin museossa Kirjan pyhäkössä. Ajo seurailee Jordan-virran laaksoa. On kahden tunnin ajo ylös Galileaan ja taas hieman alas -212 metriin. Ollaan maailman alhaisimman järven, Genesaretin rannalla. Nimiä on kolme muuta: Galilean meri, Tiberian meri sekä hebrealaisittain Kinneret. On tultu perille Waltari-matkan toiseen tukikohtaan, Tiberiaksen kaupunkiin. Näitä seutuja Panu Rajala tietää Mika Waltarin katselleen viikon päivät. Jos oli Jerusalemissa hotelli Leonardo hieno, niin Leonardo Tiberias on vielä hienompi ja ruokapöydät sitäkin notkuvammat. Jerusalemissa viineistä sai maksaa, mutta täällä ne tulevat hanoista.
Jotta ei menisi pelkäksi ylistelyksi
Golanin kukkuloilla tapahtuu korostetusti se, mitä inhoan ja mitä olen mainostanut ei tapahtuvaksi: lounastauko on lyhyt. Saa hosua ruokailun ja vessojen kanssa sen sijaan, että retken toteutus olisi kiireetön. Opas antaa lisäaikaa, jolloin valmiit turhautuvat ja muut hosuvat. Paikan nimi on Kastrin. Sanon ravintolan pitäjälle tiukasti huonosta palvelusta ja tilatun tolkuttomasta odotusajasta. Sitä paitsi hänen pitkä ruokalistansa on bluffia, koska saatavilla on pizzan lisäksi vain toastia ja sitäkin poltettuna. Ei asiaa korjaa miehen selitykset eivätkä minulle hyvitykseksi kiikutetut pari fantaa.
Ariel Sella on loistava matkaopas, ei tuputa eikä propagoi. Etäisyydet ovat hänellä onneton alue. Hänen 100 metriänsä on 300 ja 1 km 2. Seuraavan matkan ohjelmaan varaan enemmän aikaa matkamuistokioskien sijasta asialliseen kauppojen katseluun ja lepäämiseen. Vie turhaan voimia esimerkiksi joillekin Jordan-virran alkulähteille jonottaminen. En Suomessakaan ole käynyt katsomassa yhtään lätäkköä, josta Vantaa, Kymi tai muu joki saaalkunsa.
Ariel Sella on loistava matkaopas, ei tuputa eikä propagoi. Etäisyydet ovat hänellä onneton alue. Hänen 100 metriänsä on 300 ja 1 km 2. Seuraavan matkan ohjelmaan varaan enemmän aikaa matkamuistokioskien sijasta asialliseen kauppojen katseluun ja lepäämiseen. Vie turhaan voimia esimerkiksi joillekin Jordan-virran alkulähteille jonottaminen. En Suomessakaan ole käynyt katsomassa yhtään lätäkköä, josta Vantaa, Kymi tai muu joki saaalkunsa.
Hieman matka osuu hankalaanaikaan. Juutalaisilla on tapa na kokoontua perheittäin hotelleihin viettämään juhlapyhiä. Mukana on lapsia, jotka tekevät omaa ohjelmaa meluamalla ja juoksemalla pitkin käytäviä. Erikoisleikkinä tuntuu olevan koputtelu huoneiden oville hyvinkin myöhään. Kun menee avaamaan, koputtelijat kipittävät juoksujalkaa tiehensä.
Luontoa ja rakennustaidetta
Hymyillään tutuille ruukkukasveille, jotka täällä antavat kukkaloistoaan puina tai pensaina. Juudaksen puun punaisten kukkien sanotaan ennen hirttotemppua olleen valkoiset. Rinne sinisenä iiriksiä; joku tunnistaa oleanterin ja toinen metrejä korkean bouganvillen violetteine kukintoineen vuorisaarnan vuoren Autuuksien kirkon puutarhassa. Erilaisia autuaaksi julistamisia on kahdeksan (Mat. 5: 3-11), siitä monen kirkkorakennuksen kahdeksankulmaisuus.
Nasaret, Marian ja Josefin kaupunki, silloin olematon kylä, on yli 100.000 asukkaan paikka, jossa on paljon arabikristittyjä. Monien perheiden vakaumus on jäljitettävissä alkukristilliseen aikaan. Kirkkorakennus on lähi-idän suurin. Ajetaan monta kilometriä Karmelvuoren harjannetta, pysähdytään vanhassa karmeliittamunkkien luostarissa. Katolta siintelevät Välimeri sekä satamakaupunki Haiffa. Lounas nautitaan yhdessä neljästä druusikylästä. Viikon viimeiseen retkikohteeseen, Akkon kaupungin vanhaan ristiretkien linnoitukseen osuu matkan ainut eksyminen. Viivästys jää puoleen tuntiin. Juuri Akkoon Mika Waltari 1967 pyrki Israelin julistettua paikan sotilasalueeksi. Panu Rajalan mahtavat esitelmät täydentyvät FM Lea Toivolan esityksellä Ihmiskunnan vihollisista, joka on jatkoa Valtakunnan salaisuudelle. Matkaopas Ariel Sella vakuuttaa, että Israelin muistoja pulpahtelee esille vielä vuosien perästä. Joku kiittelee minun suomalaisen kannattaa käydä: Toinen on Islanti ja toinen Israel.
torstai 28. huhtikuuta 2011
Mika Waltari ja elokuvat
Ensimmäinen kiinteä elokuvateatteri perustettiin Helsinkiin joulukuussa 1901; Waltarin ollessa 7-vuotias niitä oli jo 23. "Uusi ajanvietteen muoto, elävä kuva, kiinnosti alusta saakka Mika Waltaria... Helsinkiläispojalle elokuva oli uusi ja nopea taidemuoto, elämysten korvike... Waltari oli kaikkiruokainen ja utelias." (Panu Rajala: Unio mystica). Kirjailijan muistelmissa (toim. Ritva Haavikko, 1980) Waltari kertoo itse: "Viihdyin hyvin usein tässä poikaosastossa (NMKY), mutta sitten kehityttyäni kävi monesti niin, että poikakokouksen asemesta meninkin salaa elokuviin. Elokuva oli niin jännittävä, valloittava maailma, että sitä oli aivan mahdoton torjua."
Waltarin läheiseksi muodostunut kosketus uuteen taidemuotoon alkoi siis hyvin varhain, ja se muodostui monin tavoin merkittäväksi hänen elämässään. Tätä puolta olemme myös Mika Waltari -seurassa pitäneet kymmenvuotisena toimikautenamme usein esillä. Harvoin esitettyjen elokuvien esityksiä olemme järjestäneet useita; suosituimpia Waltarin käsikirjoittamia elokuvia näytetään televisiossa yhä uudestaan ja uudestaan.
Siksi meitä ihmetytti se Uudenmaan ELY-keskuksen tulkinta, jonka saimme vastauksena elokuvateatteri Bristolin suojeluesitykseemme tämän vuoden alussa. Vuonna 1961 avattu elokuvateatteri Helsingin keskustassa myytiin vuoden 2010 lopulla, ja uusi omistaja alkoi "uudelleenjärjestää" perinteisen teatterin sisustaa. Meihin otettiin yhteyttä (Jarmo Viljakainen ja Kari Uusitalo) ja kysyttiin, haluammeko ottaa asiaan kantaa ja ehdottaa teatterin suojelua. Hallitus päätti niin tehdä (edellä esitetyistä syistä!). Ote esityksestä:
Waltarin läheiseksi muodostunut kosketus uuteen taidemuotoon alkoi siis hyvin varhain, ja se muodostui monin tavoin merkittäväksi hänen elämässään. Tätä puolta olemme myös Mika Waltari -seurassa pitäneet kymmenvuotisena toimikautenamme usein esillä. Harvoin esitettyjen elokuvien esityksiä olemme järjestäneet useita; suosituimpia Waltarin käsikirjoittamia elokuvia näytetään televisiossa yhä uudestaan ja uudestaan.
Siksi meitä ihmetytti se Uudenmaan ELY-keskuksen tulkinta, jonka saimme vastauksena elokuvateatteri Bristolin suojeluesitykseemme tämän vuoden alussa. Vuonna 1961 avattu elokuvateatteri Helsingin keskustassa myytiin vuoden 2010 lopulla, ja uusi omistaja alkoi "uudelleenjärjestää" perinteisen teatterin sisustaa. Meihin otettiin yhteyttä (Jarmo Viljakainen ja Kari Uusitalo) ja kysyttiin, haluammeko ottaa asiaan kantaa ja ehdottaa teatterin suojelua. Hallitus päätti niin tehdä (edellä esitetyistä syistä!). Ote esityksestä:
Vastaus oli tyly. Kirjeessä todettiin, että seuran säännöissä mainitut tarkoitukset eivät oikeuta ottamaan kantaa rakennusten suojeluun! Kuka sitten voi ottaa kantaa mihinkään, jos asiallinen rekisteröity yhdistys ei voi sitä tehdä? Voiko kukaan yksityishenkiö, yhteisö tai mikään muu taho sitä tehdä?
Elokuviin: Tyttö astuu elämään
Tänään on hieno päivä! Vihdoinkin näemme harvinaisen sota-aikana valmistuneen Mika Waltarin käsikirjoittaman elokuvan, joka jo kevään 1944 jälkeen vedettiin pois levityksestä muuttuvien olosuhteiden takia ja jonka ääninegatiivien osa jopa tuhottiin. Televisiossakan sitä ei ole sen jälkeen esitetty, mutta joulukuussa 2009 se näytettiin uudessa digibeta-formaatissa elokuvateatteri Orionissa.
Mika Waltari -seura päätti siis tehdä kulttuuriteon ja tarjota tämän ainutlatuisen elokuvan jäsenilleen. Elokuvakäsikirjoittajien joukossa Mika Waltari kuuluu eturivin toimijoihin: hänen kirjoittamiaan elokuvia on tehty 36 kappaletta. Niistä 33 on toteutettu Suomessa, yksi Yhdysvalloissa, yksi Ruotsissa ja yksi yhteispohjoismaisena hankkeena. Unkarissakin oli suunniteltu Urho Kekkosen aikana jotakin, mutta se jäi toteuttamatta.
Waltarin elokuvia on televisiossamme näytetty melko runsaasti. Tällä viikolla esitettiin Rakas lurjus (1947), joka lienee ollut Ansa Ikosen tilaus. Sodan jälkeen tarvittiin kolmelle hengelle kirjoitettua kiertuenäytelmää, jonka käsikirjoitus valmistui kahdessa viikossa. Tätä farssia esitettiin yhtäjaksoisesti peräti seitsemän vuotta. Kansallisteatterin ohjelmistoon se otettiin vuonna 1954, ja sen jälkeen sitä on esitetty menestyksekkäästi eri puolilla Suomea, viimeksi vuoden 2009 lopulla Studio Krunikassa Helsingissä.
Mika Waltari -seura päätti siis tehdä kulttuuriteon ja tarjota tämän ainutlatuisen elokuvan jäsenilleen. Elokuvakäsikirjoittajien joukossa Mika Waltari kuuluu eturivin toimijoihin: hänen kirjoittamiaan elokuvia on tehty 36 kappaletta. Niistä 33 on toteutettu Suomessa, yksi Yhdysvalloissa, yksi Ruotsissa ja yksi yhteispohjoismaisena hankkeena. Unkarissakin oli suunniteltu Urho Kekkosen aikana jotakin, mutta se jäi toteuttamatta.
Waltarin elokuvia on televisiossamme näytetty melko runsaasti. Tällä viikolla esitettiin Rakas lurjus (1947), joka lienee ollut Ansa Ikosen tilaus. Sodan jälkeen tarvittiin kolmelle hengelle kirjoitettua kiertuenäytelmää, jonka käsikirjoitus valmistui kahdessa viikossa. Tätä farssia esitettiin yhtäjaksoisesti peräti seitsemän vuotta. Kansallisteatterin ohjelmistoon se otettiin vuonna 1954, ja sen jälkeen sitä on esitetty menestyksekkäästi eri puolilla Suomea, viimeksi vuoden 2009 lopulla Studio Krunikassa Helsingissä.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Tanssia talven ratoksi
Seuran hallituskollegani Leenan kanssa kävimme nauttimassa Kansallisoopperassa modernista tanssista lauantai-iltana.
Olin kesäkuussa nähnyt osia teoksesta Narinkkatorilla Oopperan tulevan ohjelmiston esittelytilaisuudessa, joten vähän tiesin, mitä odottaa. Enkä todellakaan pettynyt. Teoksessa "Tanssitaivaan alla" nuoret, lahjakkaat tanssijat olivat loistavia! Workwithinwork, Walking Mad ja Minus 7 olivat kaikki erilaisia, toisistaan tyyliltään poikkeavia koreografioita. Varsinkin viimeisenä esitetty hypnoottinen Minus 7 lumosi tällaisen klassisen baletin ystävän täysin.
Ilta päättyi hauskaan kevennykseen - tanssijat hakivat yleisöä mukaan lavalle tanssimaan. Yksi yhteinen tekijä lavalle kutsutuilla näytti olevan - heillä kaikilla oli päällään jotakin punaista. Jos siis haluaa päästä mukaan, ei kannata pukeutua täysin mustaan kuten minä, ja lisäksi istumapaikka on viisasta varata permannolta.
Seuraava mukava ohjelma meillä Leenan kanssa on seuran tilaisuus Töölön kirjastossa 24.2.
Tapaammehan sinutkin siellä?
Terveisin
Sirkku Pahta
Olin kesäkuussa nähnyt osia teoksesta Narinkkatorilla Oopperan tulevan ohjelmiston esittelytilaisuudessa, joten vähän tiesin, mitä odottaa. Enkä todellakaan pettynyt. Teoksessa "Tanssitaivaan alla" nuoret, lahjakkaat tanssijat olivat loistavia! Workwithinwork, Walking Mad ja Minus 7 olivat kaikki erilaisia, toisistaan tyyliltään poikkeavia koreografioita. Varsinkin viimeisenä esitetty hypnoottinen Minus 7 lumosi tällaisen klassisen baletin ystävän täysin.
Ilta päättyi hauskaan kevennykseen - tanssijat hakivat yleisöä mukaan lavalle tanssimaan. Yksi yhteinen tekijä lavalle kutsutuilla näytti olevan - heillä kaikilla oli päällään jotakin punaista. Jos siis haluaa päästä mukaan, ei kannata pukeutua täysin mustaan kuten minä, ja lisäksi istumapaikka on viisasta varata permannolta.
Seuraava mukava ohjelma meillä Leenan kanssa on seuran tilaisuus Töölön kirjastossa 24.2.
Tapaammehan sinutkin siellä?
Terveisin
Sirkku Pahta
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Terveisiä Egyptistä
Tulin viikko sitten Egyptin Hurghadasta pieneltä lomalta. Kansa oli noussut kapinaan vallanpitäjää presidentti Mubarakia vastaan. Viikon aikana koimme pari mielenosoitusta, ja turistit katosivat vähitellen ympäriltä. Hurghadan kauppiaat jäivät yksin, eivätkä he saaneet tavaroitaan myydyksi. He olivat vannoutuneita Mubarakin kannattajia, koska hänen katsottiin turvaavan heidän elinkeinonsa.
Mutta suurin osa kansasta oli hallitsijaa vastaan ja vaati tämän nopeaa eroa. Kairossa tapahtumat kulminoituivat mellakoihin asti, mutta armeija oli kansan puolella.
Sinuhen aikaan farao Ekhnaton uusine uskontoineen joutui väistymään, ja sotapäällikkö Horemheb palautti hänkin kansan tuella järjestyksen maahan. Armeija yhdessä kansan kanssa tehosi. Prinsessa Baketamonin puolisona alhaista syntyperää oleva Horemheb yleni faraoksi asti.
Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä (numero 5 4.2.2011) selostetaan laajasti Egyptin tapahtumia otsikolla Kairon kevät - nyt tehdään Pohjois-Afrikassa historiaa. Tunisiassa se alkoi. Samassa lehdessä voimme lukea kiinnostavan Risto Lindstedtin artikkelin Mika Waltarin romanialaisesta kääntäjästä Teodor Palicista, joka melkein tasan vuosi sitten esiintyi seuramme järjestämässä Käännösten ilta -tilaisuudessa yhdessä virolaisen Piret Salurin kanssa. Paikalla olleet olivat erittäin vaikuttuneita Palicin esiintymisestä: kuusi Waltarin käännettyä kirjaa 2000-luvulla! Hän kertoi, kuinka hän ponnisteli suomen kielen taituriksi lähes tyhjästä ja suurella, kunnioitettavalla sinnikkyydellä. Romanialaiset painokset ovat sitä paitsi erittäin komeita: Sinuhen toisen painoksen kannessa komeilee Martti Aihan tätä varten maalaama kuva.
Anneli Kalajoki
Mutta suurin osa kansasta oli hallitsijaa vastaan ja vaati tämän nopeaa eroa. Kairossa tapahtumat kulminoituivat mellakoihin asti, mutta armeija oli kansan puolella.
Sinuhen aikaan farao Ekhnaton uusine uskontoineen joutui väistymään, ja sotapäällikkö Horemheb palautti hänkin kansan tuella järjestyksen maahan. Armeija yhdessä kansan kanssa tehosi. Prinsessa Baketamonin puolisona alhaista syntyperää oleva Horemheb yleni faraoksi asti.
Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä (numero 5 4.2.2011) selostetaan laajasti Egyptin tapahtumia otsikolla Kairon kevät - nyt tehdään Pohjois-Afrikassa historiaa. Tunisiassa se alkoi. Samassa lehdessä voimme lukea kiinnostavan Risto Lindstedtin artikkelin Mika Waltarin romanialaisesta kääntäjästä Teodor Palicista, joka melkein tasan vuosi sitten esiintyi seuramme järjestämässä Käännösten ilta -tilaisuudessa yhdessä virolaisen Piret Salurin kanssa. Paikalla olleet olivat erittäin vaikuttuneita Palicin esiintymisestä: kuusi Waltarin käännettyä kirjaa 2000-luvulla! Hän kertoi, kuinka hän ponnisteli suomen kielen taituriksi lähes tyhjästä ja suurella, kunnioitettavalla sinnikkyydellä. Romanialaiset painokset ovat sitä paitsi erittäin komeita: Sinuhen toisen painoksen kannessa komeilee Martti Aihan tätä varten maalaama kuva.
Anneli Kalajoki
lauantai 1. tammikuuta 2011
Hyvää vuotta 2011
Toivotan kaikille blogin lukijoille oikein hyvää, kiinnostavaa, aktiivista ja osallistuvaa uutta vuotta!
Aamulla herätessäni huomasin olleeni hyvässä seurassa: unessani olin Mika Waltari -seuran tilaisuudessa - ehkä se oli pikkujoulu - jonka monipuoliseen ohjelmaan kuului myös saunominen. Mukana oli useita seuramme aktiivijäseniä. Tunnelma oli rento, iloinen ja lämminhenkinen (!). Vaikka ulkona oli kylmä, asiaan kuului avantoon pulahtaminen; useimmat uskaltautuivatkin hyiseen veteen. Lopuksi tarjoiltiin iltapalaa.
Tähän miellyttävään tilanteeseen heräsin saamatta selville jatkotapahtumia.
Aikaisemmin ei seuran toimintamuotoihin ole kirjattu saunomista, mutta kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Tavataan taas - seuraavaksi käymme Päivälehden museossa Koskenniemi-näyttelyssä 24.1
Anneli Kalajoki
Aamulla herätessäni huomasin olleeni hyvässä seurassa: unessani olin Mika Waltari -seuran tilaisuudessa - ehkä se oli pikkujoulu - jonka monipuoliseen ohjelmaan kuului myös saunominen. Mukana oli useita seuramme aktiivijäseniä. Tunnelma oli rento, iloinen ja lämminhenkinen (!). Vaikka ulkona oli kylmä, asiaan kuului avantoon pulahtaminen; useimmat uskaltautuivatkin hyiseen veteen. Lopuksi tarjoiltiin iltapalaa.
Tähän miellyttävään tilanteeseen heräsin saamatta selville jatkotapahtumia.
Aikaisemmin ei seuran toimintamuotoihin ole kirjattu saunomista, mutta kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Tavataan taas - seuraavaksi käymme Päivälehden museossa Koskenniemi-näyttelyssä 24.1
Anneli Kalajoki
Tilaa:
Kommentit (Atom)