Lopputalven ja kevään aikana sain kerta kaikkiaan yliannoksen kulttuuria. Kävin baletissa, oopperassa, teattereissa, konserteissa, elokuvissa ja Metropolitan- oopperoissa niin paljon, että kesällä jotkut liput jäivät käyttämättä, kun en vaan enää jaksanut mennä. Oli vaan jotenkin pakko yrittää nähdä ja kuulla kaikki mahdolliset produktioit, vaikka tiedänkin, ettei millään kaikkea kivaa ja mielenkiintoista ehdi ja pysty näkemään. Helsingin seudulla ei todellakaan ole pulaa tarjonnasta.
Muutamia parhaita paloja on vielä jälkikäteen pakko mainita. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Verkatehtaalla konsertissa. Lahden kaupunginorkesteri esitti mm Mahleria. Vaikka akustiikka jätti toivomisen varaa, niin tämä oli hieno kokemus. Kertakaikkiaan upea kokemus oli Bolshoi- balettiesitys, toteutettu yhteistyössä Finnkinon kanssa. TV-kuvaus oli erittäin hyvin toteutettu ja yksityiskohdat varmasti näki paremmin valkokankaalta kuin näkisi Moskovassa, mutta silti olisi hienoa joskus olla ihan paikan päällä. Toinen Metropolitan-esitys talven aikana oli ooppera Trubaduuri. Se muuten oli aikoinaan ensimmäinen suomenkielellä esitetty ooppera. Suomalainen seura esitti sen Arkadia-teatterissa vuonna 1870. Tämän ja paljon muuta oopperaan liittyvää luin netistä, kun hurahdin aivan täysin pääosan esittäjiin Sondra Rodvanovskyyn ja Dmitri Hvorostovskyyn. Seuraan heidän edesottamuksiaan nyt mm Facebookin kautta. Ja vielä yksi on pakko mainita: Teatteri Avoimet Ovet esitti Minna Canthin päivänä maaliskuussa esityksen, mikä perustui kolmeen Canthin novelliin. Teksti toimi yllättävän hyvin nykyajassakin ja nuoret näyttelijät olivat aivan uskomattoman upeita.
Päätin nyt sitten tänä syksynä ottaa käyttöön ihan uuden taktiikan. En varaa kalenteria täyteen, jätän yllätykselle sijaa, saatan jopa jättää viikonloppuja tyhjiksikin. Mutta näin päättäessäni en vielä ollut nähnyt teattereiden ja oopperan syysohjelmistoa. Ohjelmia tutkiessani totesin, että nythän siis on ihan pakko mennä Kansallisteatteriin katsomaan "Musta purje, valkea purje", koska en saanut siihen keväällä lippuja. Musiikkitaloon on käytävä tutustumassa, ilman muuta. Ryhmäteatterissa oli kaikenlaista mielenkiintoista, samoin Kansallisessa ja myös meillä täällä omassa Espoon teatterissamme. Entäs sitten Elokuva-arkisto, italialaisia elokuvia kasapäin. Vadelmavenepakolainenkin on vielä näkemättä. Ilman muuta Aleksanterin teatterissa täytyy käydä, kun Martti Suosalo esittää Mielipuolen päiväkirjan. Tampereella menee "Gabriel, tule takaisin ", se meille kaikille Waltarin ystäville todettakoon loppuhuipennukseksi.
Pelkään pahoin, että taidan ensi vuoden alussa joutua kirjoittamaan samalla tavalla kuin miten aloitin tämän kirjoituksen. Kaikesta huolimatta, vilkas kultturisyksy alkakoon!
Sihteeri Sirkku