keskiviikko 8. elokuuta 2018

MIKA WALTARI 110v.- JUHLASEMINAARI

Seminaari järjestetään lauantaina 22.9. klo 10-16  Helsingin yliopiston Kielikeskuksen juhlasalissa Fabianinkatu 26, 3.kerros. Yhteistyökumppaninamme on yliopiston Alumniyhdistys, joka ottaa ilmoittautumiset vastaan linkin kautta:   
https://www.helsinki.fi/fi/alumniyhdistys/ohjelma#section-53941 
Ilmoittautuminen on tehtävä 7.9. mennessä. 
Mikäli nettiyhteyttä ei ole käytettävissä, ilmoittautuminen tehdään puhelimella seuran sihteeri 
Sirkku Lindholmille p. 050 3036559. 

Maksuton seminaari alkaa klo 10 ja päättyy noin klo 15.30. Seminaaripäivän puolittaa lounasaika klo 11.45 – 12.45.   

Muutama päivä ennen Waltari 110 v. juhlaseminaaria tuli ohjelmaan vielä yksi muutos. Kirjailija Kirsti Manninen on sairastunut ja joutui peruuttamaan osallistumisensa. Hänen puheenvuoronsa faktan ja fiktion käytöstä romaaneissa jää siis pois. Pyydämme Kirsti Mannista jäsentilaisuuteemme ensi keväänä - toivottavasti silloin saamme kuulla, miten hän "istutti"  Mika Waltarin hahmon viimeisimpään kirjaansa "Taiteilijan vaimo". Korvaava puhuja löytyi MW -seuran hallituksesta. FM Lea Toivola esitelmöi seminaarissa Kirsti Mannisen tilalla.    Aiheenaan Lea Toivolalla on "Mika Waltari ja Jaan Kross - historiallisen romaanin kaksi mestaria"

Ruokailu omakustanteisesti Helsingin keskustan ruokapaikoissa, oman valinnan mukaan. 

Seminaarin ohjelma: 

10.00 - 10.10       Tervetulotoivotukset  - Mika Waltari 110 vuotta,    pj. Päivi Istala
10.10 - 10.30     
 Faruk Abu-Chacra: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen maailma – Taha Husseinin näkemys 
                            ja kommentit Sinuhen arabiankieliseen käännökseen "Al-Misri, Dunya Sinuhe"
 10.30 - 10.45      Keskustelua, kysymyksiä 
10.45 - 11.15       Näyttelijä, ohjaaja Vesa Vierikko: Gabriel  -  joka tulee takaisin Kansallisteatteriin 
11.15 –11.30       Keskustelua, kysymyksiä
11.30 – 11.45      Tanssiesitys – Pääkaupunkiseudun Karjalaisten Nuorten Soppa-ryhmä      
 
11.45 – 12.45      Lounastauko 
12.45 – 12.50      Juha Salo, laulu: Mika Waltari Nuoruus säv. Ilkka Pettersson
12.50 -  13.35      FM Lea Toivola: Mika Waltari ja Jaan Kross - historiallisen romaanin kaksi mestaria 
13.35 – 13.50      Keskustelua, kysymyksiä 
13.50 -  14.35      Kirjailija Panu Rajala: Kamera käy! Mika Waltari elokuvakäsikirjoittajana
14.35 -  15.00      Keskustelua, kysymyksiä 

15.00 -  15.15      Loppusanat  pj. Päivi Istala 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Sinuhe Egyptiläinen.


Mika Waltari -seura on julkaissut Waltarin Sinuhe egyptiläisestä tehdyn sarjakuvan. Sen on piirtänyt ruotsalainen taiteilija Bovil eli Bo Vilson vuonna 1949. Sarja ilmestyi Ruotsissa Året i Runt -lehdessä 1950 ja Suomessa Kansan Kuvalehdessä 1951. Sarjakuva-albumin voi tilata sihteeriltämme Sirkku Lindholmilta (s-posti-osoite:sirkku.pahta@fi.ibm.com). Albumi maksaa 20€ ja postimaksu sisältyy hintaan. Sarjakuvaa myydään myös seuran pikkujoulussa 26.11. 2015.

torstai 29. marraskuuta 2012

Syksyn huippuhetkiä

Syksy 2012 on tarjonnut monia uusia elämyksiä Mika Waltarin tuotantoon.
Olimme suunnitelleet ottavamme vuoden 2012 Kieku ja Kaiku - juhlavuodeksi, koska sarjakuvan ilmestymisen alkamisesta on kulunut 80 vuotta. Tätä juhlavuotta ei muualla ole juhlittu. Kieku ja Kaiku -riimien kirjoittaminen oli Mika Waltarille rakas asia; se jatkui sarjan piirtäjän Asmo Alhon kuolemaan saakka. 
Syksyinen tilaisuutemme kukonpojista ja possusta herätti myös TV !:n uutistoimittajat; katkelma aiheesta nähtiin maanantain kulttuuriuutisissa.

Saimme lainaksi 10 postikortin sarjan alkuperäisiä Kieku ja Kaiku -postikortteja, joista onnistuimme painattamaan uusintapainoksen parahiksi Helsingin kirjamessuille. Tämä oli tämän syksyn hittimme: osa korteista myytiin loppuun! Jouluaihe osoittautui vuoden lopun ykkösvalinnaksi.

Toinen kiinnostava tapaus on ollut Waltarin 30-luvun näytelmän "Yö yli Euroopan" ensiesitys Helsingin kaupungin työväenopistossa. Omana aikanaan se ei päässyt näyttämölle asti; aihe oli liian ajankohtainen. Nyt kun näytelmän kirjoittamisesta on kulunut pian 80 vuotta, sen aika oli päästä julkisuuteen. Ohjaaja Harri Liuksiala opiskelijoineen on tehnyt suuren kulttuurityön.

Näytelmästä saa ainutlaatuisen, tarkan kuvan 30-luvun poliittisista suuntauksista, joihin Waltari oli tarttunut ennakkoluulottomasti. Taitava kirjailijahan voi näytelmän muodossa kertoa ajankohtaisist asioista suoraan, selittelemättä näyttelijöiden suulla. Sen Waltari tietysti oivalsi. 
Ja myös sen, ettei aika ollut silloin kypsä näin suoran tekstin esittämiseen. Ystävänsä, bibliofiili E.J.Ellilän ehdotuksesta käsikirjoituksesta tehtiin 100 kappaleen monistettu ja numeroitu laitos, joka aluksi levisi lähinnä ystäville ja josta myöhemmin tulisi haluttu Waltari-kohde.

Anneli Kalajoki

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Mika Waltari Unkarissa ja muualla Euroopassa

Sain sähköpostia Unkarista prof. Endre Gombarilta, joka on tunnetaan mm. Mika Waltarin ystävänä ja kääntäjänä. Hän on toiminut suomalaisen kirjallisuuden puolestapuhujana 1960-luvulta lähtien, jolloin ajat olivat vaikeampia kuin nykyään eikä länsimaisen kirjallisuuden kääntäminen ollut itsestäänselvyys. Waltari on edelleen suosittu kirjailija Unkarissa: äskettäin ilmestyi Gombarin kääntämä Sinuhen 9. painos. Vielä 2010-luvulla se sai osakseen suurta suosiota.

Myös Kreikassa Maria Martzoukou lienee jo saanut valmiiksi Turms kuolemattoman käännöksensä. Mariahan palkittiin Valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla viime vuoden lopulla. Hän aloitti  kääntämisensä Pentti Saarikoskesta, Waltarin lisäksi on ilmestynyt Väinö Linnaa ja Sofi Oksasta.

Virossa Piret Saluri on kääntämässä ensimmäistä kertaa Ihmiskunnan vihollisia, josta on käännössopimus jo tehty. Sen kääntämistä pidetään erittäin merkittävänä. Valtakunnan salaisuuden käänsi Johannes Aavik Torontossa jo vuonna 1965. Virossa ollaan kiinnostuneita myös Nuoren Johanneksen kääntämisestä, jota ei viroksi vielä ole ilmestynyt.

Italiassa ollaan myös kiinnostuneita uusien Waltareiden kääntämisestä. Vuonna 2007 perustettu kustantamoyhteisö on kysellyt, miltä taholta voi käännösoikeuksia tiedustella. Neuvottu on, ja toivomme, että tämäkin tiedustelu johtaisi uusiin käännöksiin. Italiastahan puuttuvat esim. molemmat matkakirjat ja Komisario Palmut. Dekkarit ovat Italiassa erittäin suosittuja...

torstai 8. maaliskuuta 2012

Vanhaa ja uutta

Kevätkauden aloitti tunnetulla, asiantuntevalla tavallaan professori Matti Kassila, joka kertoi tammikuussa muistoistaan Mika Waltarista ja komisario Palmu -elokuvien tekemisestä. Vaikka asia oli sinällään monelle läsnäolijoille tuttu, monia uusia näkemyksiä esitettiin. Waltarin persoona tarkentui monin kiinnostavin yksityiskohdin.
Mukana olleet median asiantuntijat valottivat aivan uusia asioita elokuvien tekniikasta ja äänimaailmasta. Salintäydelle yleisölle tarjottiin taas uusia oivalluksia rakastetuista elokuvista ja niiden monista taustakommelluksista.

Koska Mika Waltarin tytär Satu täytti alkuvuonna kunnioitettavat 80 vuotta, halusimme omalta osaltamme paitsi onnitella kirjailijaa myös esitellä yleisölle hänen monipuolista tuotantoaan, joka on syyttä jäänyt lukevalta yleisöltä unohduksiin. Töölön kirjaston johtaja Anne Ala-Honkola oli kerännyt kaupungin kirjastosta vaikuttavan määrän SW:n kirjoja lainattavaksi - ja menestys oli taattu. Onneksi sain käsiini Kumman rakkauden ja Haikeat leikit, joista viimeksi mainitun otin mukaani matkalukemiseksi Italiaan, jossa pidettiin viimeisten (kahden seitsemästä) lastenlasteni ristiäiset.

Kesäinen lapsuusmuistojen kuvaus vuodelta 1957 kertoo kesänvietosta on täynnä lapsen teräviä huomioita aikusten maailmasta, lämpimien kesäpäivien toimintaa: monien eläinten vaativaa hoitoa, kasvimaiden kitkemistä, vierailuja sukulaistaloissa ym. ym. Terävällä huumorilla on kaiken aikaa sijansa asioita tarkasteltaessa. Isän kuvaus tuo tarkasti esiin kirjailijan roolin ja aseman arjen pyörityksessä. Niin tarkkaa kuvausta kuin ajatella saattaa!

Suomalaista kaupunkilaisperheen kesänviettoa yli 50 vuotta sitten kuvataan tässä kirjassa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Vaan aika entinen ei koskaan enää palaa... Onneksi voimme sitä edes muistella!

Anneli Kalajoki

tiistai 4. lokakuuta 2011

Mika Waltari lokakuussa 2011

HS:n kuukausiliitteen lokakuun numeron artikkelissa Luetut ja tuetut esitetään muun kiinnostavan sisällön lisäksi tilasto pääkaupunkiseudun kirjastoista eniten lainatuista suomalaisista kirjailijoista.  Mika Waltarin nimi löytyy sijalta 22, 14311 lainauksen tuella. Waltari on ensimmäinen jo vuosikymmeniä sitten keskuudestamme poistunut kirjailija; Tove Jansson seuraa Mikaa sijalla 23. Viidenkymmenen kirjailijan luettelo koostuu lähes yksinomaan elävistä kirjailijoista.

Julkaistu lista herättää ajatuksia. Suosikkikirjailijat hallitsevat tilastoja  suurilla myyntiluvuilla ja monilla uusilla painoksilla. Heidän teoksiaan ei välttämättä haeta kirjastosta vaan kirjakaupasta. Kuitenkin tänä päivänä kirjojen kierto on kovin nopea, eikä muutamaa vuotta vanhempaa kirjaa enää löydäkään kirjakaupasta.

Vaikka Mika Waltarin suosituimmista teoksista on viime vuosina, varsinkin juhlavuonna 2008, otettu ansiokkaasti uusia painoksia, vielä on suosikkikirjoja, jota on vaikea saada. Tällöin kirjasto tulee apuun.
Suomalaiset kirjastot ovat mainioita paikkoja! Maksuttomuus on huippujuttu, mutta myös palvelut ja kirjojen saatavuus pelaavat. Täytyy myös ihmetellä kirjastojemme vieraskielisen kirjallisuuden suurta määrää. Luulen, että harvan maan kirjastot pystyvät samaan.

Mika Waltari on säilyttänyt hyvin asemansa suomalaisten lukemisharrastuksen suosikkikohteena. Kun yleisö on saanut äänestää suosikkikirjoistaan, Mika Waltarin tuotannosta useimmiten löytyy äänestyksen voittaja!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kyläilemässä

Olimme tänään Anjan, Waltari-seuran jäsenen, kanssa "kyläilemässä" eli osallistuimme Risto Jarva- seuran ja KAVAN järjestämään Nyrki Tapiovaara- seminaariin Elokuvateatteri Orionissa. Aurinkoinen ja lämmin sää varmasti verotti kävijämäärää, mutta oli meitä kuitenkin useita kymmeniä paikalla. Seminaari jatkuu vielä huomenna.

Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen. Osallistujina oli kolme elokuvan tekijää. Matti Rinne kertoi Tapiovaaran perheestä ja suvusta. Viimeinen esiintyjä oli Panu Rajala, joka valotti Juhani Ahon ja Nyrki Tapiovaaran suhdetta. Lopuksi katsoimme Tapiovaaran ensimmäisen pitkän elokuvan "Juha", vuodelta 1937. Tarina oli juuri niin traaginen, inhimillinen ja uskottava kuin mitä muistinkin se olevan. Kuka voisikaan vastustaa Uhtuan Shemeikkaa? YLE Teema esittää elokuvan tänään ja ajoittain onneton ääniraita kuulostaa tv:n kautta onneksi selkeämmältä kuin Orionissa, jossa osa dialogista jäi ainakin minulta kuulematta.

Mitä kaikkea Nyrki Tapiovaara olisikaan saanut aikaan, ellei sota olisi tylysti lopettanut lyhyttä ja hyvin alkanutta uraa?

Sihteeri Sirkku

Liika on liikaa .. vai onko?

Lopputalven ja kevään aikana sain kerta kaikkiaan yliannoksen kulttuuria. Kävin baletissa, oopperassa, teattereissa, konserteissa, elokuvissa ja Metropolitan- oopperoissa niin paljon, että kesällä jotkut liput jäivät käyttämättä, kun en vaan enää jaksanut mennä. Oli vaan jotenkin pakko yrittää nähdä ja kuulla kaikki mahdolliset produktioit, vaikka tiedänkin, ettei millään kaikkea kivaa ja mielenkiintoista ehdi ja pysty näkemään. Helsingin seudulla ei todellakaan ole pulaa tarjonnasta.

Muutamia parhaita paloja on vielä jälkikäteen pakko mainita. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Verkatehtaalla konsertissa. Lahden kaupunginorkesteri esitti mm Mahleria. Vaikka akustiikka jätti toivomisen varaa, niin tämä oli hieno kokemus. Kertakaikkiaan upea kokemus oli Bolshoi- balettiesitys, toteutettu yhteistyössä Finnkinon kanssa. TV-kuvaus oli erittäin hyvin toteutettu ja yksityiskohdat varmasti näki paremmin valkokankaalta kuin näkisi Moskovassa, mutta silti olisi hienoa joskus olla ihan paikan päällä. Toinen Metropolitan-esitys talven aikana oli ooppera Trubaduuri. Se muuten oli aikoinaan ensimmäinen suomenkielellä esitetty ooppera. Suomalainen seura esitti sen Arkadia-teatterissa vuonna 1870. Tämän ja paljon muuta oopperaan liittyvää luin netistä, kun hurahdin aivan täysin pääosan esittäjiin Sondra Rodvanovskyyn ja Dmitri Hvorostovskyyn. Seuraan heidän edesottamuksiaan nyt mm Facebookin kautta. Ja vielä yksi on pakko mainita: Teatteri Avoimet Ovet esitti Minna Canthin päivänä maaliskuussa esityksen, mikä perustui kolmeen Canthin novelliin. Teksti toimi yllättävän hyvin nykyajassakin ja nuoret näyttelijät olivat aivan uskomattoman upeita.

Päätin nyt sitten tänä syksynä ottaa käyttöön ihan uuden taktiikan. En varaa kalenteria täyteen, jätän yllätykselle sijaa, saatan jopa jättää viikonloppuja tyhjiksikin. Mutta näin päättäessäni en vielä ollut nähnyt teattereiden ja oopperan syysohjelmistoa. Ohjelmia tutkiessani totesin, että nythän siis on ihan pakko mennä Kansallisteatteriin katsomaan "Musta purje, valkea purje", koska en saanut siihen keväällä lippuja. Musiikkitaloon on käytävä tutustumassa, ilman muuta. Ryhmäteatterissa oli kaikenlaista mielenkiintoista, samoin Kansallisessa ja myös meillä täällä omassa Espoon teatterissamme. Entäs sitten Elokuva-arkisto, italialaisia elokuvia kasapäin. Vadelmavenepakolainenkin on vielä näkemättä. Ilman muuta Aleksanterin teatterissa täytyy käydä, kun Martti Suosalo esittää Mielipuolen päiväkirjan. Tampereella menee "Gabriel, tule takaisin ", se meille kaikille Waltarin ystäville todettakoon loppuhuipennukseksi.

Pelkään pahoin, että taidan ensi vuoden alussa joutua kirjoittamaan samalla tavalla kuin miten aloitin tämän kirjoituksen. Kaikesta huolimatta, vilkas kultturisyksy alkakoon!

Sihteeri Sirkku

tiistai 23. elokuuta 2011

Uusi syksy, uudet kujeet

Lämpimän kesän jälkeen on mukava aloittaa syksyn toimintaa.
Kesän kohtokohtiin kuului eittämättä Putulan kirjastoon kuukauden ajaksi järjestetty näyttely "Mika Waltari 111 kertaa" eli Leena Laakson vuonna 2008 kokoama Waltarin julkaisujen ensipainosten kannet kuvattuina KAPA-levyille.
Näyttely herätti suurta paikallista huomiota: Lahden radio haastatteli avajaisten aattona, lehdet kirjoittivat asiasta laajasti ja kävijöiden nimet täyttivät vieraskirjan monta sivua.


Heinäkuussa saimme toistamiseen kutsun Egyptin suurlähetystön kansallispäivävastaanotolle. Sää oli helteinen, egyptiläisiä ruokia terjoiltiin puutarhassa ja kiinnostavia ajankohtaisia keskusteluja käytiin.


Kesän vielä jatkuessa saimme nähdä koko säilyneen version elokuvasta "Tyttö astuu elämään" vuodelta 1943 (käsikirjoitus jo vuonna 1941). Elokuvan ohjaaja Orvo Saarikivi työskenteli Valtion tiedotuslaitoksen elokuvaosastolla, jossa hän oli saanut kokemusta puolustusvoimien lyhytelokuvien käsittelystä. Waltari oli käsikirjoittanut virkatyönä "Suomen lotta" -elokuvan, jonka materiaalia myös käytettiin tähän elokuvaan.
Osasta elokuvaa puuttui ääni, koska sodan loppuvaiheessa pois levityksestä vedetystä elokuvasta tuhottiin osittain myös ääntä.
Elokuva oli siitä huolimatta realismissaan hyvin vaikuttava, Ansa Ikonen eteerisen kaunis, niin rintamalla kuin kotioloissakin!


Mika Waltarin syntymäpäivänä 19.9.2011 saamme kuulla uudesta näkökulmasta Neljään päivänlaskuun, kun Turun yliopistossa gradunsa tehnyt Otto Myöhänen tulee asiasta Helsingin Rikhardinkadun kirjastoon kertomaan.


Anneli Kalajoki

maanantai 23. toukokuuta 2011

Valtakunnan salaisuus - Israelilainen dialogi waltarilaisittain

Teksti: Ari Suutarla

 
Jerusalem, suomeksi rauhan kaupunki, pääsiäisen aika, huhtikuu 2011. Mika Waltari -seuran joukko, omat ja Waltarista kiinnostuneet, 38 henkeä ikoninsa jäljillä tutkimassa "Valtakunnan salaisuutta". Waltari-tuntijana on fil.tri Panu Rajala ja Israel-oppaana Ariel Sella, Seela Sellan poika. Päässä minulla on matkatoimisto Toiviomatkojen matkanjohtajan sininen lippis.

Päivi Istala on tuore henkilö kahdesta syystä: Suomen Yleisradio on laskenut eläkkeelle hänet toimittajan tehtävistä, ja Konsta Benjamin nimelle Israelin matkaa edeltäneenä päivänä ristitty kaveri on tehnyt hänestä isoäidin. Mika Waltaria ajatellen Päivi Istala on Seuran varapuheenjohtaja, joka edustaa seuraa ja lukee bussissa ryhmälle puheenjohtaja Anneli Kalajoen hyvän matkan toivotukset.

Ensi vilkaisu Waltariin

Tehdään stoppi Jerusalemissa hotelli King Davidin kohdalla ja otetaan kuvia. Tässä laatikkomaisessa hotellissa Mika Waltari asui viikon päivät katsellen huoneensa ikkunasta kaupungin topografisia kupuja ja Mandelbaumin porttia, joka tuhoutui pari viikkoa hänen Israelista lähtönsä jälkeen kuuden päivän sodassa 1967. Nyt asuinpaikka on Leonardo Jerusalem, kovan tason hotelli upeine juutalaiskeittiöineen, mutta muutaman satasen edullisempi kuin räyhäkäs Kuningas Daavid. Maan juutalaisissa ravintoloissa voi huoleti syödä salaatit ja muut kypsentämättömät ruuat ja juoda pullottamattomia vesiä. Ravintohygienia on eteläisittäinjuutalaisen kosher eli puhdas. Kaikkialta kristikunnan kolkilta maahan tulevat matkailijat ovat kultaakin arvokkaampia niin juutalaisille kuin arabeille ja heistä pidetään huolta.

Panu Rajala astuu areenalle

Marc Chagallin ikkunamaalaukset Hadashan sairaalan synagoogassa häikäisevät. Vielä matkan kolmantena päivänä joku urputtaa, ettei Waltarista puhuta, vaan juostaan kaiken maailman Betlehemit, Öljymäet, Getsemanet, temppelin itkumuurit ja Golgatat, joiden otaksutuille paikoille on rakennettu kirkko toinen toisensa viereen ja päälle. Panu Rajalan ensimmäinen esitelmä on tulossa illalla, ja "Valtakunnan salaisuus" kirjallisesta näkökulmasta alkaa hiljalleen aueta.

Waltarilta ei ole jäänyt matkakertomusta Israelista. Vain kirjailijan muistelmissa on säilynyt jotakin. Kuitenkin hän oli armoitetun tarkka historian kohteiden, kirkkojen ja museoiden koluaja. On vaikea kuvitella, etteikö hän olisi katsellut juuri näitä länsimaisen kulttuurin ydinalueita kirjailijan tutkivalla kiinnostuksella. Matkan teemakirja Valtakunnan salaisuus ilmestyi 1959 kahdeksan vuotta ennen Waltarin käyntiä Israelissa. Hän teki luomistyönsä muita lähteitä käyttäen samalla tavalla kuin Sinuhen Egyptistä, jossa hän ei koskaan käynyt.

Salaisuutta kohtaamassa

On tavattoman vahva yhteyden ja mysteerin kokemus pappina saada jakaa sekä tulla osalliseksi ehtoollisen sakramentista puutarhahaudalla. Suomen Yleisradion kevään aamuhartauksista tuttu Marja Kantanen lukee profeetta Jesajan ennustuksia ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumista. Mullah huhuilee taustalla minareetistaan, ja dieselit jyrisevät muurin takana Jerusalemin linja-autoaseman arkea. Jasmiinit ja mimoosat tuoksuvat, kolibrit pyrähtelevät ja mustarastaat pulputtelevat. Joku kuiskaa, että edellisestä ehtoollisesta on yli 50 vuotta.

En tiedä, mitä ajatella katsellessani ties miltä maailman kolkalta tulleen pyhiinvaeltajamamman kieriskelyä vuosituhantisella kalliorosolla, jolla Jeesuksenkin muistellaan rukoilleen ja opettaneen seuraajiaan rukoilemaan. Mitä liikkui ihmisten ihon alla, kun nähtiin isoisän hinkaavan lastensa perhekuvia kiveen, jolla sanotaan Jeesuksen ruumis pestyn, kun se oli otettu alas ristiltä?

Kallis matka

Opas anelee, että Jerusalemin vanhan kaupungin tungoksessa pysytään ryhmässä. Pyydän jotakuta ruotuun, mutta tämä vastaa olevansa kalliilla matkalla ja saavansa kulkea missä tahtoo! Isoon porukkaan mahtuu moneksi.–

Puhelimen operaattori pyytää ottamaan yhteyttä, tai liittymä suljetaan 24 tunnin kuluttua. Halutaan tarkistaa, ettei puhelin ole joutunut vääriin käsiin. Kansainväliset operaattorit pääsevät yllättämään. Eduskuntavaalien tulosten seuraaminen on tullut hintoihinsa: kertymä netin käytöstä jo yli 600 €. Vakuutan puhelimen olevan oikeissa käsissä.

Maailman makeimmat banaanit

Jerusalem heipatetaan, ja bussi alkaa laskeutua Juudean vuorimaan +800 metristä alas Kuolleelle merelle 400 m meren pinnan alapuolelle kohti maailman syvintä paikkaa. Autiomaata pilkuttavat  pienet kylät. Erkanee tie Ramalahiin, joka on niin sanottua länsirantaa eli palestiinalaisten aluetta. Sivuutetaan Betania, Uuden testamentin Marttan ja Marian kylä. Kirkko on taas osoittamassa paikkaa, missä sanotaan mainittujen sisarusten veli Lasaruksen haudan olleen. Nähdään laumoittain lampaita beduiinipaimenineen. On mustaa, alas asti ulottuvaa kaapua ja koukkupäistä paimenen sauvaa kuin raamatun historian lehdillä. Erona ovat telttojen katolla sojottavat tv-antennit ja viereen pysäköidyt Jeepit. Ihmetellään, kivistäkö nämä lampaat ja vuohet saavat ravintonsa.

Opas osoittaa raunioita. Siinä muistetaan olleen "laupiaan samarialaisen" majatalo. Erämaassa Jerikon tien varressa rosvojen oli helppo väijyä. Kuollut merialkaa näkyä. Vastarannan vuoret ovat Jordaniaa. Auto jättää opas Arielin kyydistä. Juutalaisena hän ei saa tulla Jerikoon palestiinalaishallinnon alueelle. Kuljettajakin on juutalainen, mutta hänellä on erikoislupa. Hän tuo 38 hengen lastin rahaa tähän maailman vanhimmaksi sanottuun kaupunkiin. Ryhdyn matkaoppaaksi kertoen arkeologisista kaivauksista yli 10.000 vuoden ajalta. Jammaillaan, miten Josua marssi alas Jerikoon ja muurit tulivat jytisten alas. Ihmetellään silkkiäispuuta, jollaiseen rikas tullimies Sakkeus kiipesi nähdäkseen Jeesuksen. Arveltiin miehen olleen Kekkosen tavoin vaikuttuneena tämän kavuttua Tunisiassa palmuun pari tuhatta vuotta myöhemmin. Ostetaan viiden kilon rypäs tosi makeita Jerikon banaaneja. Kaupustelijat kailottavat "terve-terve" ja kutsuvat maistamaan taateleita, nyt erikoishintaan vain meille.

Pulpahtaa pintaan kuin korkki

Kuollut meri saa vetensä Jordan-virrasta sekä sadevesistä vuorilta. Aurinko on suoraan päitten yllä. Vesi haihtuu merestä niin, että melkein kuulee, ja veteen jäävät mineraalit. Kelluttelu 28 % suolavedessä panee nauramaan, samoin Ahavan kosmetikkatehtaan myymälän ylennysmyynnin hintataso; kallista savea - joku sanoo. Kun veteen yrittää mennä syvälle, keho pulpahtaa pintaan kuin korkki.

Poiketaan Kumranissa, essealaisten ammoisessa luostariyhteisössä. Luolista on löydetty vanhimmat Vanhan testamentin kirjakääröt, joita nyt säilytetään Jerusalemin museossa Kirjan pyhäkössä. Ajo seurailee Jordan-virran laaksoa. On kahden tunnin ajo ylös Galileaan ja taas hieman alas -212 metriin. Ollaan maailman alhaisimman järven, Genesaretin rannalla. Nimiä on kolme muuta: Galilean meri, Tiberian meri sekä hebrealaisittain Kinneret. On tultu perille Waltari-matkan toiseen tukikohtaan, Tiberiaksen kaupunkiin. Näitä seutuja Panu Rajala tietää Mika Waltarin katselleen viikon päivät. Jos oli Jerusalemissa hotelli Leonardo hieno, niin Leonardo Tiberias on vielä hienompi ja ruokapöydät sitäkin notkuvammat. Jerusalemissa viineistä sai maksaa, mutta täällä ne tulevat hanoista.

Jotta ei menisi pelkäksi ylistelyksi

Golanin kukkuloilla tapahtuu korostetusti se, mitä inhoan ja mitä olen mainostanut ei tapahtuvaksi: lounastauko on lyhyt. Saa hosua ruokailun ja vessojen kanssa sen sijaan, että retken toteutus olisi kiireetön. Opas antaa lisäaikaa, jolloin valmiit turhautuvat ja muut hosuvat. Paikan nimi on Kastrin. Sanon ravintolan pitäjälle tiukasti huonosta palvelusta ja tilatun tolkuttomasta odotusajasta. Sitä paitsi hänen pitkä ruokalistansa on bluffia, koska saatavilla on pizzan lisäksi vain toastia ja sitäkin poltettuna. Ei asiaa korjaa miehen selitykset eivätkä minulle hyvitykseksi kiikutetut pari fantaa.

Ariel Sella on loistava matkaopas, ei tuputa eikä propagoi. Etäisyydet ovat hänellä onneton alue. Hänen 100 metriänsä on 300 ja 1 km 2. Seuraavan matkan ohjelmaan varaan enemmän aikaa matkamuistokioskien sijasta asialliseen kauppojen katseluun ja lepäämiseen. Vie turhaan voimia esimerkiksi joillekin Jordan-virran alkulähteille jonottaminen. En Suomessakaan ole käynyt katsomassa yhtään lätäkköä, josta Vantaa, Kymi tai muu joki saaalkunsa.

Hieman matka osuu hankalaanaikaan. Juutalaisilla on tapa na kokoontua perheittäin hotelleihin viettämään juhlapyhiä. Mukana on lapsia, jotka tekevät omaa ohjelmaa meluamalla ja juoksemalla pitkin käytäviä. Erikoisleikkinä tuntuu olevan koputtelu huoneiden oville  hyvinkin myöhään. Kun menee avaamaan, koputtelijat kipittävät juoksujalkaa tiehensä.

Luontoa ja rakennustaidetta

Tenori Reijo Laitinen laulaa Rydmania vanhassa amfiteatterissa, laivamatka Genesaretilla, Jeesuksen kotikaupungin Kapernaumin rauniot, uinti Rooman vallan aikaisessa Sahnen kylpylässä. 25-asteinen vesi maan uumenista ohjattuna altaisiin, joiden pikku putousten alla saa mukavasti vesihierontaa. Laivalla pannaan Maamme-laulu soimaan, ja Israelin sinivalkolipun rinnalle nostetaan Suomen lippu. Kotka kaartelee taivaalla. Arvaillaan etelän erikoisia lintuja. Haara- ja törmäpääskyt sekä ruskohaikara ovat helppoja. Waltari-tuntija Panun rouva Marja Norha on linnuissa haka. Kolibreja, puu valkeita ja mustia haikaroita täytenä, kuningaskalastaja Sahnen luonnonpuiston uima-altaiden yllä ahvenen sukuisia pusukaloja kyttäämässä. Kun pysähtyy laidalle levähtämään, kalat hyökkäävät parvin nyppimään säärikarvoja; siitä nimi pusukala. Marja juoksee bussilta alas ilman tulosta altaille katsomaan kuningaskalastajaa, mutta onkin havainnut kolme harjalintua. Turturi- sekä palmukyyhky, rotkorakkeli ja iso purppuramedestäjä tuovat spondet elämänpinnat eli odottamattomat ensihavainnot.

Hymyillään tutuille ruukkukasveille, jotka täällä antavat kukkaloistoaan puina tai pensaina. Juudaksen puun punaisten kukkien sanotaan ennen hirttotemppua olleen valkoiset. Rinne sinisenä iiriksiä; joku tunnistaa oleanterin ja toinen metrejä korkean bouganvillen violetteine kukintoineen vuorisaarnan vuoren Autuuksien kirkon puutarhassa. Erilaisia autuaaksi julistamisia on kahdeksan (Mat. 5: 3-11), siitä monen kirkkorakennuksen kahdeksankulmaisuus.

Nasaret, Marian ja Josefin kaupunki, silloin olematon kylä, on yli 100.000 asukkaan paikka, jossa on paljon arabikristittyjä. Monien perheiden vakaumus on jäljitettävissä alkukristilliseen aikaan. Kirkkorakennus on lähi-idän suurin. Ajetaan monta kilometriä Karmelvuoren harjannetta, pysähdytään vanhassa karmeliittamunkkien luostarissa. Katolta siintelevät Välimeri sekä satamakaupunki Haiffa. Lounas nautitaan yhdessä neljästä druusikylästä. Viikon viimeiseen retkikohteeseen, Akkon kaupungin vanhaan ristiretkien linnoitukseen osuu matkan ainut eksyminen. Viivästys jää puoleen tuntiin. Juuri Akkoon Mika Waltari 1967 pyrki Israelin julistettua paikan sotilasalueeksi. Panu Rajalan mahtavat esitelmät täydentyvät FM Lea Toivolan esityksellä Ihmiskunnan vihollisista, joka on jatkoa Valtakunnan salaisuudelle. Matkaopas Ariel Sella vakuuttaa, että Israelin muistoja pulpahtelee esille vielä vuosien perästä. Joku kiittelee minun suomalaisen kannattaa käydä: Toinen on Islanti ja toinen Israel.