Kevätkauden aloitti tunnetulla, asiantuntevalla tavallaan professori Matti Kassila, joka kertoi tammikuussa muistoistaan Mika Waltarista ja komisario Palmu -elokuvien tekemisestä. Vaikka asia oli sinällään monelle läsnäolijoille tuttu, monia uusia näkemyksiä esitettiin. Waltarin persoona tarkentui monin kiinnostavin yksityiskohdin.
Mukana olleet median asiantuntijat valottivat aivan uusia asioita elokuvien tekniikasta ja äänimaailmasta. Salintäydelle yleisölle tarjottiin taas uusia oivalluksia rakastetuista elokuvista ja niiden monista taustakommelluksista.
Koska Mika Waltarin tytär Satu täytti alkuvuonna kunnioitettavat 80 vuotta, halusimme omalta osaltamme paitsi onnitella kirjailijaa myös esitellä yleisölle hänen monipuolista tuotantoaan, joka on syyttä jäänyt lukevalta yleisöltä unohduksiin. Töölön kirjaston johtaja Anne Ala-Honkola oli kerännyt kaupungin kirjastosta vaikuttavan määrän SW:n kirjoja lainattavaksi - ja menestys oli taattu. Onneksi sain käsiini Kumman rakkauden ja Haikeat leikit, joista viimeksi mainitun otin mukaani matkalukemiseksi Italiaan, jossa pidettiin viimeisten (kahden seitsemästä) lastenlasteni ristiäiset.
Kesäinen lapsuusmuistojen kuvaus vuodelta 1957 kertoo kesänvietosta on täynnä lapsen teräviä huomioita aikusten maailmasta, lämpimien kesäpäivien toimintaa: monien eläinten vaativaa hoitoa, kasvimaiden kitkemistä, vierailuja sukulaistaloissa ym. ym. Terävällä huumorilla on kaiken aikaa sijansa asioita tarkasteltaessa. Isän kuvaus tuo tarkasti esiin kirjailijan roolin ja aseman arjen pyörityksessä. Niin tarkkaa kuvausta kuin ajatella saattaa!
Suomalaista kaupunkilaisperheen kesänviettoa yli 50 vuotta sitten kuvataan tässä kirjassa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Vaan aika entinen ei koskaan enää palaa... Onneksi voimme sitä edes muistella!
Anneli Kalajoki