Mika Waltari ja elokuvat

Ensimmäinen kiinteä elokuvateatteri perustettiin Helsinkiin joulukuussa 1901; Waltarin ollessa 7-vuotias niitä oli jo 23. "Uusi ajanvietteen muoto, elävä kuva, kiinnosti alusta saakka Mika Waltaria... Helsinkiläispojalle elokuva oli uusi ja nopea taidemuoto, elämysten korvike... Waltari oli kaikkiruokainen ja utelias." (Panu Rajala: Unio mystica). Kirjailijan muistelmissa (toim. Ritva Haavikko, 1980) Waltari kertoo itse: "Viihdyin hyvin usein tässä poikaosastossa (NMKY), mutta sitten kehityttyäni kävi monesti niin, että poikakokouksen asemesta meninkin salaa elokuviin. Elokuva oli niin jännittävä, valloittava maailma, että sitä oli aivan mahdoton torjua."

Waltarin läheiseksi muodostunut kosketus uuteen taidemuotoon alkoi siis hyvin varhain, ja se muodostui monin tavoin merkittäväksi hänen elämässään. Tätä puolta olemme myös Mika Waltari -seurassa pitäneet kymmenvuotisena toimikautenamme usein esillä. Harvoin esitettyjen elokuvien esityksiä olemme järjestäneet useita; suosituimpia Waltarin käsikirjoittamia elokuvia näytetään televisiossa yhä uudestaan ja uudestaan.

Siksi meitä ihmetytti se Uudenmaan ELY-keskuksen tulkinta, jonka saimme vastauksena elokuvateatteri Bristolin suojeluesitykseemme tämän vuoden alussa. Vuonna 1961 avattu elokuvateatteri Helsingin keskustassa myytiin vuoden 2010 lopulla, ja uusi omistaja alkoi "uudelleenjärjestää" perinteisen teatterin sisustaa. Meihin otettiin yhteyttä (Jarmo Viljakainen ja Kari Uusitalo) ja kysyttiin, haluammeko ottaa asiaan kantaa ja ehdottaa teatterin suojelua. Hallitus päätti niin tehdä (edellä esitetyistä syistä!). Ote esityksestä:

Mika Waltari - Seura vaalii sääntöjensä mukaan nimihenkilönsä kulttuuriperintöä, johon kuuluu olennaisesti myös elokuvataide. Tähän liittyen seura haluaa, että Helsingin kulttuurielämään kuuluvan elokuvateatteri Bio Bristolin olemassaolo turvataan. Siksi seura esittää, että puoli vuosisataa toiminut Bio Bristol suojellaan siten, että se säilyy täysin nykyisessä asussaan ja elokuvakäytössä. (Laki rakennusperinnön suojelemisesta 4.6.2010/498, 3§)


Vastaus oli tyly. Kirjeessä todettiin, että seuran säännöissä mainitut tarkoitukset eivät oikeuta ottamaan kantaa rakennusten suojeluun! Kuka sitten voi ottaa kantaa mihinkään, jos asiallinen rekisteröity yhdistys ei voi sitä tehdä? Voiko kukaan yksityishenkiö, yhteisö tai mikään muu taho sitä tehdä?

Elokuviin: Tyttö astuu elämään

Tänään on hieno päivä! Vihdoinkin näemme harvinaisen sota-aikana valmistuneen Mika Waltarin käsikirjoittaman elokuvan, joka jo kevään 1944 jälkeen vedettiin pois levityksestä muuttuvien olosuhteiden takia ja jonka ääninegatiivien osa jopa tuhottiin. Televisiossakan sitä ei ole sen jälkeen esitetty, mutta  joulukuussa 2009 se näytettiin uudessa digibeta-formaatissa elokuvateatteri Orionissa.

Mika Waltari -seura päätti siis tehdä kulttuuriteon ja tarjota  tämän ainutlatuisen elokuvan jäsenilleen. Elokuvakäsikirjoittajien joukossa Mika Waltari kuuluu eturivin toimijoihin: hänen kirjoittamiaan elokuvia on tehty 36 kappaletta. Niistä 33 on toteutettu Suomessa, yksi Yhdysvalloissa, yksi Ruotsissa ja yksi yhteispohjoismaisena hankkeena. Unkarissakin oli suunniteltu Urho Kekkosen aikana jotakin, mutta se jäi toteuttamatta.

Waltarin elokuvia on televisiossamme näytetty melko runsaasti. Tällä viikolla esitettiin Rakas lurjus (1947), joka lienee ollut Ansa Ikosen tilaus. Sodan jälkeen tarvittiin kolmelle hengelle kirjoitettua kiertuenäytelmää, jonka käsikirjoitus valmistui kahdessa viikossa. Tätä farssia esitettiin yhtäjaksoisesti peräti seitsemän vuotta. Kansallisteatterin ohjelmistoon se otettiin vuonna 1954, ja sen jälkeen sitä on esitetty menestyksekkäästi eri puolilla Suomea, viimeksi vuoden 2009 lopulla Studio Krunikassa Helsingissä.